Historia
Hirvenmetsästys alullepanijana
Seuruemetsästyksen yhtenä alkusysäyksenä voidaan pitää hirvenmetsästystä, joka vaati jo tuolloin organisoitumista ja lupamenettelyä. Vuonna 1954 myönnettiin Kangasniemelle ensimmäinen hirvenkaatolupa, ja kyseinen eläin ammuttiin Vuojalahdessa.
Tämän alueen metsästysmaat ulottuivat Tissarin kylältä Varpuniemen kankaalle, eli nykyiset Salmenkylän ja Synsiön seurojen alueet muodostivat tuolloin yhtenäisen kokonaisuuden. Synsiön hirvijahdin vetäjänä toimi Nojolan isäntä Heikki Nojonen ja Salmenkylässä Meikkulan isäntä Paavo Nojonen.
Hirvijahti oli tuohon aikaan hyvin erilaista. Salot olivat laajoja, eikä metsäautoteitä juuri ollut – teitä ylipäätäänkin oli vähän. Liikkuminen tapahtui jalan tai polkupyörillä. Poikkeuksena oli Tapio Kinnusen kuplavolkkari, jolla ajomiehiä kuljetettiin paikasta toiseen. Ajometsästys oli hyvin yleistä, vaikka koiriakin käytettiin. Arvostetuista ajomiehistä on mainittava ainakin Veikko Vilander, Eero Ursin ja Eino Mieskolainen.
Kun hirvi oli kaadettu, siihen liittyi luonnollisesti omat pienet juhlallisuutensa heti kaatopaikalla. Tämähän on tuttua jo Kalevalan ajoilta. Kaadettujen hirvien käsittelypaikkoina toimivat tuolloin Nojola, Meikkula, Pirttimäki ja Aino Mannisen kuivaamo.
1960-luvun alussa Salmenkylä ja Synsiö alkoivat vähitellen muodostua omiksi hirvialueikseen. Tuohon aikaan oli tapana hakea hirviluvat jonkun yksittäisen henkilön nimiin, ja näin Salmenkylän alueelle syntyi Paavo Nojosen hirviseurue. Vuonna 1970 Paavo Nojonen luovutti vetovastuun Markku Kinnuselle, joka oli ollut pari vuotta mukana Paavon porukassa. Näin sai alkunsa Markku Kinnusen hirviseurue.
Metsästys aloitettiin yhdellä luvalla, ja luvassa määriteltiin tarkasti, millaisen hirven sai ampua. Koirametsästys alkoi saada yhä enemmän jalansijaa, ja Kinnusen vetämässä porukassa oli useita taitavia koiramiehiä, kuten Jorma Salmi ja Matti Toivonen. Matin koira Jeri oli jo eläessään legenda ja on sitä yhä. Valitettavasti koira katosi Kyöhöllä hirvijahdin aikana.
Seura perustettiin vuonna 1982
Hirviseurueen kaikki tehtävät ja vastuu oli määrätty yhdelle henkilölle ja niinpä Markku alkoi pohtia seuran perustamista. Seuran perustamisen syntysanat lausuttiin Pirttimäen ullakkokamarissa Markun ja J-P Suomen välisessä keskustelussa. Keskustelun seurauksena Markku aloitti taustojen kartoituksen, eli maanvuokraajien mielipidettä metsästysseuran perustamiseen. Kun asialle osoitettiin tietyin ehdoin vihreää valoa, ruvettiin hanketta ajamaan ja noin vuoden kuluttua pidettiin perustava kokous 16.4.1982 Salmelassa seurakunnan majalla. Seura perustettiin yksimielisesti ja suuren innostuksen vallassa. Nimeksi tuli Salmenkylän Metsästysseura Ry ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Markku Kinnunen.
Seuran toiminta keskittyi pääsääntöisesti hirvijahtiin, jonka vuoksi se oli perustettukin. Seuran ensimmäinen hirvijohtajana toimi Jukka Suomi ja hirvilupia oli kymmenen. Pienriistaa ja pienpetoja metsästettiin kuten ennenkin.
Jahtikauden päättäjäiset ovat kuuluneet porukan käytäntöön iät ja ajat. Niissä on syöty ja juotu hyvin ja muisteltu mennyttä jahtisyksyä. Päättäjäisiä vietettiin mm. Pirttimäellä, Torniolla ja LM-Pukineella. Muun muassa näissä tilaisuuksissa syntyi pikku hiljaa idea oman tukikohdan hankkimisesta.
Nykyisen metsästysmajan synty
Tukikohdan hankkimiseksi oli useita vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi oli Enso-Gutzeitin varasto-venevajarakennus Salmenkylässä, jota oli tarjottu purettavaksi jo ennen perustamista. Aino Mannisen talo oli myös kiikarissa ensimmäisenä seuran perustamisen aikaan. Hokassa oli tarjolla purettava hirsitalo, johon Markku Kinnunen oli kysellyt ovia ja ikkunoita kirkonkylässä olevasta eläinlääkärintalosta, joka jäi kahden kerrostalon väliin ja näin ollen joutui purettavaksi. Eläinlääkärin talolla olivat paikkoja katsastamassa Kinnusen lisäksi Neuvosen Urpo ja Kuitusen Matti, joka myös Multmäen Mattina tunnetaan. He keskustelivat eri vaihtoehdoista, kunnes Kuitusen Matti totesi että mitä tätä purkamaan, viedään kokonaisena, pannaan sukset alle ja eikun menoksi. Kun muut olivat samaa mieltä, niin ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Armetilla teetettiin talon alle jalakset ja myöhemmin sinne lisättiin Multmäen peräkärryjen telit. Aluksi taloa kiskottiin nelivetotraktoreilla ja myöhemmin Timo Hämäläisen ja Veljekset Reinikaisten metsätraktoreilla. Onneksi talvi 1987 oli kylmä ja Puulavesi paksussa jäässä ja niin saatiin talo vedettyä jäätä myöten Teboilin rantaan, josta matka jatkui Pieksämäentietä pitkin. Ennen siirtoa talo piti vielä katsastaa tieliikennekelpoiseksi, koska siirto tapahtui osittain yleisillä teillä.
Talon siirto oli Kangasniemellä valtaisa mediatapahtuma. Suurin sitten 1960 maatalousnäyttelyn. Toimittajat kuvasivat ja kirjoittivat. Kymppiuutisten kevennyksessä epäiltiin, että talo jää viinakaupan nurkalle kirkonkylään. Paljon oli epäilijöitä, mutta paljon myös kannustajia ja talkoisiin osallistui paljon myös seuran ulkopuolista porukkaa. Tapahtuman vuoksi kuntavaaleissa äänestysprosentti romahti ja kirkossa siunailtiin missä on kirkkokansa.
Matkan varrella oli vielä yksi ongelma. Ei ollut tonttia. Taloa tuotiin kohti Salmenkylää, mutta ei tiedetty vielä mihin. Vaihtoehtoja oli jälleen useita, mutta niihin liittyi useita ongelmia. Oli kapeita teitä, mäkiä, mutkia, linjoja ym. Talo oli tuotu Pieksämäentietä pitkin Asumalahden pellon kautta Markku Kinnusen pellolle. Kevät tuli ja vaihtoehdot kävivät vähiin. Lopulta asia ratkesi onnellisesti kun Markku vuokrasi tontin omistamaltaan maalta. Kiireesti tehtiin perustukset ja talo vedettiin paikalleen. Rakennusluvat hoidettiin sitten myöhemmin.
Talo on sittemmin kunnostettu nykyajan vaatimuksin esim. energiatalouden ja teknisten laitteiden osalta osin EU-rahoituksen turvin. Talousrakennukset ja varsinkin nylkyhalli kylmiöineen ja vakuumilaitteineen on mahdollistanut asianmukaisen riistan käsittelyn.