Historia
Hirvenmetsästys alullepanijana
Seuruemetsästyksen yhtenä alullepanijana voidaan pitää hirvenmetsästystä, joka vaati jo tuolloin organisoitumista ja lupamenettelyä. Vuonna 1954 myönnettiin Kangasniemelle ensimmäinen hirvenkaatolupa ja kyseinen eläin ammuttiin Vuojalahdessa.
Tämän alueen metsästysmaat ulottuivat Tissarin kylältä Varpuniemen kankaalle, eli nykyiset Salmenkylän ja Synsiön seurojen alueet olivat yhtä. Synsiöllä hirvijahtia oli vetämässä Nojolan isäntä Heikki Nojonen ja Salmenkylässä Paavo Nojonen, Meikkulan isäntä.
Hirvijahti oli hyvin erilaista tuohon aikaan. Salot olivat suuria, eikä ollut juurikaan metsäautoteitä, eikä teitä ylipäätään. Liikuttiin jalan tai polkupyörillä. Poikkeuksena oli Tapio Kinnusen kuplavolkkari, jolla ajomiehiä kuskattiin paikasta toiseen. Ajometsästys oli hyvin yleistä, joskin koiriakin käytettiin. Armoitetuista ajomiehistä on tässä ainakin mainittava Veikko Vilander, Eero Ursin ja Eino Mieskolainen.
Kun sitten hirvi oli kaadettu, se vaati tietysti omat pienet juhlallisuutensa heti kaadolla. Tämähän on meille tuttua jo Kalevalasta. Kaadettujen hirvien käsittelypaikkoja olivat tuolloin Nojola, Meikkula, Pirttimäki ja Aino Mannisen kuivaamo.
1960-luvun alussa alkoi sitten muotoutua omiksi hirvialueikseen Salmenkylä ja Synsiö. Tuohon aikaan oli tapana hakea hirviluvat jonkun henkilön nimiin ja niin Salmenkylän alueelle syntyi Paavo Nojosen hirviseurue. Vuonna 1970 Paavo Nojonen antoi ohjat Markku Kinnuselle, joka oli ollut pari vuotta Paavon porukassa. Näin syntyi Markku Kinnusen hirviseurue.
Metsästys aloitettiin yhdellä luvalla ja luvassa oli tarkoin määritelty millaisen hirven saisi ampua. Koirametsästys sai jalansijaa yhä enemmän ja Kinnusen vetämässä porukassa oli armoitettuja koiramiehiä kuten Jorma Salmi ja Matti Toivonen. Matin koira Jeri oli legenda jo eläessään ja on sitä vieläkin. Valitettavasti koira katosi Kyöhöllä hirvijahdissa.
Seura perustettiin vuonna 1982
Hirviseurueen kaikki tehtävät ja vastuu oli määrätty yhdelle henkilölle ja niinpä Markku alkoi pohtia seuran perustamista. Seuran perustamisen syntysanat lausuttiin Pirttimäen ullakkokamarissa Markun ja J-P Suomen välisessä keskustelussa. Keskustelun seurauksena Markku aloitti taustojen kartoituksen, eli maanvuokraajien mielipidettä metsästysseuran perustamiseen. Kun asialle osoitettiin tietyin ehdoin vihreää valoa, ruvettiin hanketta ajamaan ja noin vuoden kuluttua pidettiin perustava kokous 16.4.1982 Salmelassa seurakunnan majalla. Seura perustettiin yksimielisesti ja suuren innostuksen vallassa. Nimeksi tuli Salmenkylän Metsästysseura Ry ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Markku Kinnunen.
Seuran toiminta keskittyi pääsääntöisesti hirvijahtiin, jonka vuoksi se oli perustettukin. Seuran ensimmäinen hirvijohtajana toimi Jukka Suomi ja hirvilupia oli kymmenen. Pienriistaa ja pienpetoja metsästettiin kuten ennenkin.
Jahtikauden päättäjäiset ovat kuuluneet porukan käytäntöön iät ja ajat. Niissä on syöty ja juotu hyvin ja muisteltu mennyttä jahtisyksyä. Päättäjäisiä vietettiin mm. Pirttimäellä, Torniolla ja LM-Pukineella. Muun muassa näissä tilaisuuksissa syntyi pikku hiljaa idea oman tukikohdan hankkimisesta.
Nykyisen metsästysmajan synty
Tukikohdan hankkimiseksi oli useita vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi oli Enso-Gutzeitin varasto-venevajarakennus Salmenkylässä, jota oli tarjottu purettavaksi jo ennen perustamista. Aino Mannisen talo oli myös kiikarissa ensimmäisenä seuran perustamisen aikaan. Hokassa oli tarjolla purettava hirsitalo, johon Markku Kinnunen oli kysellyt ovia ja ikkunoita kirkonkylässä olevasta eläinlääkärintalosta, joka jäi kahden kerrostalon väliin ja näin ollen joutui purettavaksi. Eläinlääkärin talolla olivat paikkoja katsastamassa Kinnusen lisäksi Neuvosen Urpo ja Kuitusen Matti, joka myös Multmäen Mattina tunnetaan. He keskustelivat eri vaihtoehdoista, kunnes Kuitusen Matti totesi että mitä tätä purkamaan, viedään kokonaisena, pannaan sukset alle ja eikun menoksi. Kun muut olivat samaa mieltä, niin ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Armetilla teetettiin talon alle jalakset ja myöhemmin sinne lisättiin Multmäen peräkärryjen telit. Aluksi taloa kiskottiin nelivetotraktoreilla ja myöhemmin Timo Hämäläisen ja Veljekset Reinikaisten metsätraktoreilla. Onneksi talvi 1987 oli kylmä ja Puulavesi paksussa jäässä ja niin saatiin talo vedettyä jäätä myöten Teboilin rantaan, josta matka jatkui Pieksämäentietä pitkin. Ennen siirtoa talo piti vielä katsastaa tieliikennekelpoiseksi, koska siirto tapahtui osittain yleisillä teillä.
Talon siirto oli Kangasniemellä valtaisa mediatapahtuma. Suurin sitten 1960 maatalousnäyttelyn. Toimittajat kuvasivat ja kirjoittivat. Kymppiuutisten kevennyksessä epäiltiin, että talo jää viinakaupan nurkalle kirkonkylään. Paljon oli epäilijöitä, mutta paljon myös kannustajia ja talkoisiin osallistui paljon myös seuran ulkopuolista porukkaa. Tapahtuman vuoksi kuntavaaleissa äänestysprosentti romahti ja kirkossa siunailtiin missä on kirkkokansa.
Matkan varrella oli vielä yksi ongelma. Ei ollut tonttia. Taloa tuotiin kohti Salmenkylää, mutta ei tiedetty vielä mihin. Vaihtoehtoja oli jälleen useita, mutta niihin liittyi useita ongelmia. Oli kapeita teitä, mäkiä, mutkia, linjoja ym. Talo oli tuotu Pieksämäentietä pitkin Asumalahden pellon kautta Markku Kinnusen pellolle. Kevät tuli ja vaihtoehdot kävivät vähiin. Lopulta asia ratkesi onnellisesti kun Markku vuokrasi tontin omistamaltaan maalta. Kiireesti tehtiin perustukset ja talo vedettiin paikalleen. Rakennusluvat hoidettiin sitten myöhemmin.
Talo on sittemmin kunnostettu nykyajan vaatimuksin esim. energiatalouden ja teknisten laitteiden osalta osin EU-rahoituksen turvin. Talousrakennukset ja varsinkin nylkyhalli kylmiöineen ja vakuumilaitteineen on mahdollistanut asianmukaisen riistan käsittelyn.